Ikkuna valoon

Vaikka se olikin
vain kaunista unta

nousin kuin lintu
kesäisille siivilleen

ja lensin onnellisena
paisteiseen aamuun

nostin kaihtimet ja
hyräilin ihan hiljaa

sinä käänsit kylkeä
ja minä avasin ikkunan.>

heinikko elää
portailla mattokasa
keinu niin yksin

Kesäparatiisiin

Kesään karkaava vene
tuulen saattelema airo

aaltojen lempeä loiskahtelu
vasten veden peiliä

koivunoksien hipaisu
vaahtopään villiä selkää

tuulen vireen hellittely
päälaella viileä henkäus

nousevat sydämeni rannoille
kantavat kesäparatiisiin.

Leuto henkäys

Hengitä oikein syvään
vedä tämä lumous
mielesi pitkään viluun

ajatustesi valoksi
mielesi johtolangaksi
tieksi niittyjen tuoksuun

ja katso miten ihanaa
kohta apilat nousevat
nurmet nostavat sydämet.

Sinä olet

Lainasin pienen hetken
sinun iloista nauruasi
tartutin sen salaa itseeni

sinä olet vuolas uoma
kirkkaan joen rannassa
sinusta ammennan onnen.

Kietoudun Sinuun

Hyppään yllättän syliisi
kietoudun vahvaan varteesi
olen kuin pieni värisevä oksasi

värähdän sydämesi tuulessa
kun hellä hengityksesi asuu
huokauksena kaikkialla ihollani

silmiesi lujan lämmin loiste
kuin keltainen kevätaurinkoni
varma tuki jäisellä pihapolullani.
>

Matka runoon

Sitä taulua katselin
sen ääreen istahdin
päätä kallistin ja

mietin, syviä mietin
kääntelin ja koskettelin
siitä ihmeen löysin

runomaailmaan kuljin
pian ilon ja surun
väreistä monista löysin

metsikköön reitit
pienillä käsilläni raivasin
jalkani tielle rohkaisin

kallioille ja niityille
kauniit nimet keksin
sanat vesille laskin.>

Suljettu sisin

Näissä saduissa
on aina vaikea loppu
kipeä kivi istua

ja kun hyvästelee
eikä tiedä miksi
se sulkee sisimmän

avaa mielenpolkuja
jotka risteilevät
pään pyörryksiin

ja tuli ei sammu
vaikka sataa rakeita
vain olkapäitä pakottaa.>

Iso ilo

Pienistä hetkistä
sekuntin elämyksistä
kun valo pyyhkii
mustan varjon pois

painava tuskan viitta
irtoaa rasahtaen rikki
putoaa kipeiltä harteilta
vapauttaa hengityksen

lentää tuulessa pois
jonnekin näkymättömiin
ja iloinen linnunlaulu soi
säveltää kauneinta musiikkia

ja suurin aarre on se
kun ystävän käsi kerää
pois kaikki kyyneleet ja
näyttää kultaiset autereet.
>

Keväänkutinaa

Keväänlapsi keinuu
keveässä keinussaan
yhä kovempaa
ketjut vain narahtaa

sydän taas pomppaa
ajatus kulkee kinosten taa
kosteaa ilmaa virtaa
kasvoilla keväänkutinaa.

Sydänten siltoja

Menneisyys astuu
taas yllättäen esille

minussa liikahtaa
huone keinahtaa

hymysi muistuttaa
kipeää ajatusta silittää

olet mikä olet
anteeksi olet saanut

ei kylmiä raja-aitoja
vaan sydänten siltoja.

Kun tiedän sen

Jonakin päivänä
minä vielä tiedän

mitä sanoa ja miksi
kenelle ja miten

lähetän mieleni
henkäilemään niittyä

voitelemaan ihoni
sen tuoksulla

sydämeni poimimaan
ajatusteni kukkasia

ja niille sopivan maljakon
täynnä raikasta järvivettä

etsin lapsuuteni rannoilta
rantaan tulvivista aalloista.>

Kyyneleen kantaja

Takertuu katse
vastaantulijan silmiin
pysähtyy hymyhuuliin
maistaa makeaa makua

juoksee pieni sydän
kiirehtii pois sinusta
tykyttää tahtiaan
kirkuu nälkäinen lokki

yksinäiset silmät
täynnä rakkautta
polttavaa tuskanpaloa
painostavaa autiutta

katoaaa pimeyteen
puiden kuorien syliin
kantaa sylissään
jäätyneen kyyneleen.

Pakkasen armoilla

Katselen pikkulintua
sen punaista kotimökkiä
joka keinuu tuulessa

roikkuu lumisessa
kohmeisessa puussa
talven ihmemaassa

hihkuu linnunkieltä
säveltää sirkutustaan
hyppelee ja sitten siivilleen

siivoaa pientä asuntoaan
tutkii nurkkia innoissaan
löytää makoisia aarteitaan

ei löydä mistään vaatteita
on pakko vaan palella
pikkulintu pakkasen armoilla.

Mielikuvissani

Marjanvarvut lumen alla
kivellä kylmä peite

missä nyt haaveilen
mitä suussani maistelen

mielikuvissani maiskuttelen
kypsän mustikan nielaisen.

Kadonnut

Kukkakori lumisateessa
kadonnut avainnippu

käsi kaivaa kyyneliä
talvitakin taskustaan

tuuli pyyhkii verantaa
poskella meri lainehtii.>

Ilon alku

Säteessä lupaus
kantaa yli lumen
kurottuu ojentamaan
käsissään kasvavaa
lämmintä valoa

ottaa syliinsä ja
kuin ihminen halaa
ja yllättäen haihtuu
itkujen pilvet pois
leijailee vuorten yli

hautautuu maahan
surujen möykky
sulaa sydämen jää
pieni ilon alku alkaa
taas hetkissä elämään.>

Lämpöä kylmyyteen

Tyyni talvi-ilta levittää
kylmät verhonsa päälleni

sisimpäni on ihan hiljaa
vain kyselee arasti itseltään

pysähtyy ajatus lepäämään
suuntaa valoonpäin etsimään

kauniilla mielikuvillaan
kimaltavilla aarteillaan

peittää hangen helmaansa
heittää kultaa lumelle

sujauttaa sydämeen lämpöä
jonka on säilönyt kesästä.

Pieni ajatus

Mieleni sokkeloissa
vaeltaa pieni ajatus
eksyneenä ryntäilee
sinne tänne poukkoilee

ja minä ymmärrän sitä
joka hetki enemmän
kuulen sen kaikuvan
koko ajan kauniimmin

vaikka jokaikinen askel
kuulostaa ihan erilaiselta
kuin ulkomaanmatkalta
ikiomassa tutussa kodissa.