Ilon alku

Säteessä lupaus
kantaa yli lumen
kurottuu ojentamaan
käsissään kasvavaa
lämmintä valoa

ottaa syliinsä ja
kuin ihminen halaa
ja yllättäen haihtuu
itkujen pilvet pois
leijailee vuorten yli

hautautuu maahan
surujen möykky
sulaa sydämen jää
pieni ilon alku alkaa
taas hetkissä elämään.>

Lämpöä kylmyyteen

Tyyni talvi-ilta levittää
kylmät verhonsa päälleni

sisimpäni on ihan hiljaa
vain kyselee arasti itseltään

pysähtyy ajatus lepäämään
suuntaa valoonpäin etsimään

kauniilla mielikuvillaan
kimaltavilla aarteillaan

peittää hangen helmaansa
heittää kultaa lumelle

sujauttaa sydämeen lämpöä
jonka on säilönyt kesästä.

Pieni ajatus

Mieleni sokkeloissa
vaeltaa pieni ajatus
eksyneenä ryntäilee
sinne tänne poukkoilee

ja minä ymmärrän sitä
joka hetki enemmän
kuulen sen kaikuvan
koko ajan kauniimmin

vaikka jokaikinen askel
kuulostaa ihan erilaiselta
kuin ulkomaanmatkalta
ikiomassa tutussa kodissa.