Unihymy

Niin minä nöyrästi vaieten
sulkeuduin matalaan majaani

suljin perhosensiipiverhoni
heitin sivuun orvokkipeittoni

nukahdin keinuntaan sydänlaivani
unen läpi tunsin lämpimän kätesi

uneksin sen hellästi ympärilleni
muutin asumaan kämmenviivoihisi

ja sinä jäit puhumaan sydämelleni
ja minä ikuisesti hyväilen sinua hymylläni.

Kesän kaikuja

Kesä tuli tervehtimään
ojensi lämpöisen kätensä
ja siihen iloiten tartuin
lujaa puristin ja hymyilin.>

Sydämeni laulu

Liplattaa järven pinta
pienet kalat polskivat
kaislikossa pyörteitä

vesi niin läpinäkyvää
puhdasta ja raikasta
hiekka hienoa vaaleata

sydämessäni soi sininen laulu
aaltoina luokseni ajelehtinut
sydämestäni siihen valoa vuotanut

kirkkain silmin sävelletty
lintujen hennoin siivin liidätetty
aavalta usvalta unelmiini uitettu.

Kaukana

Kuin viluinen lehti
liikahtaa tuulessa

sydämeni syrjällä
laulaa unelmieni lintu

eksyyneenä kauas
ja silti tien löytäen.
>

Olet runoni

Lämpimät läikähdykset
valona pimeyteen
peittona paleleviin uniini

silmiesi pilke kaikkialla
hoitona itkuisilla kasvoillani
puhdistuksena risuisilla teilläni

ja nyt en löydäkään jalanjälkiäsi
en tunne helliä käsiäsi
näe kesää puhuvia silmiäsi

mutta sinä olet runoni
tyhjällä näppäimistölläni
sävel äänettömällä laulullani.>