Sydän näkee kauneuden

Ei vielä tanssi
pieni pitsinen hiutale
ei puhalla tuuli hiuksia
hennoksi harsoksi

ei viattomassa hunnussaan
hameen helmat hulmuten
pyöri hihkuen balettia
valkealla tanssilattialla

ei huoaten hengitä helmiä
heitä hyistä huuruaan
piirrä makuuhuoneen ikkunaan
iltaisin satukuvioitaan

vaan yli talvisten unien
jäisten lumihankien
näkee pieni arka sydän
vielä suuren kauneuden.

Katselen sinua sydämelläni

Sanojasi muistellen
ja itsekseni hymyillen

sydämelläni sinua katselen
kun silmäni kiinni suljen

olet muisto niin suloinen
mielenikuva kaunis ikuinen

avasit pihaportin ja tulit
edessäni kuin lumi sulit

minä jätin sen vähän raolleen
annoin sydämeni osoitteen.

Vedet välillämme

Solisee hyiset purot
sillalla kylmä istua
vaeltaa unelmissa
ajatella kaikkea kaunista

kohdata sydämen kipua
kuinka tuli suuret
julmat ja kohisevat vedet
välillemme myrskyämään

en voi pienellä lautallani
enää luoksesi purjehtia
unissa istua laiturilla
kuunnella aaltojen puhetta

tiirailla lokkejen liitoa
antaa kyyneleiden kuivua
lämpöisessä tuulessa
halata hellästi laiturilla.
>

Tunnetta vastaan

Tunnen kuinka suloiset silmäsi
lepäävät hellän hetken ihollani

kuin kevään hento ensi säde
tunnustelee varoen nurmea

lämmittää nuutunutta maata
herättää hiljalleen henkiin

hakien kesän hyväilevää lämpöä
kylmiin tummiin syyspäiviin

etsien kättä paleleviin käsiisi
valoa mustuvaan mieleesi

ja puhaltaen huurteisen joen pinnalle
jäät sulattavan henkäyksen

huomaten joen takaa lehahtavan
palelevan pikkulintuparven

tai kysyen kuinka kukaan uskaltaa
taistella talven valtaa vastaan

kerätä voimat ja luopua rakkaastaan
syntyä uudestaan tunnetta vastaan.

Talvi

Heitä vaan pitsisi
anna sen hulmuta
huntuna kaiken ylle

olet kaunista hetken
hämmästytät puhtaudellasi
mustan maan masentamat

mutta sydämessäni syvällä
sykkii vihreys ja valo
monien värien kaunis kirjo.

Olet kotini

Sinun silmäsi
on välke mereni

huokauksesi
liike aaltojeni

kaunis hymysi
valaiseva majakkani

sinun sanasi
tyyni laituripaikkani

vahva halauksesi
määräsatamani

lämmin hyväilysi
takka pienen mökkini.

Unen aika

Unenhiljainen yö
ikkunan takana

ja sinä naurat
kuin räjähtävä ilotulitus

minä ihmettelen
päätäni kallistelen

mielessä pyörii sanoja
katse kiertää huoneessa

henkarissa puhdas yöpaita
on unen kultainen aika.

Kauniimpiin ajatuksiin

Katulamppu heijastaa
oksien välistä valoaan
lohduttaa yksinäistä
syysillaan apeaa kulkijaa

miksi tuo rehevä vaahtera
ei halua riisua pukuaan
aina vaan kauniina loistaa
punaisessa rimpsumekossaan

kuvittelen kesäisen auringon
ja rannan kuuman hiekan
perhosen keveän liitelyn
melkein kuulen sen kikattelun

kuulen lasten kirkuvan
lokkien innoissaan raakkuvan
aaltojen kesäisen kohinan
rantakalliossa kaikuvan

havahdun tähän hetkeen
näihin maahan liimaantuviin
keltaisiin painuneisiin lehtivainajiin
ja sukellan taas kauniimpiin ajatuksiin.

Mahdotontako?

Jos minä osaisin piirtää
uneni sinulle tauluksi

hakea linnut kaukomailta
käteni vapailla vedoilla kotiin

kutsua kukkasia koristautumaan
taivaanrantaa avautumaan

herättää suruun kuolleet puut
heittää mieleni väriä oksille

ja haaveistani kirjoittaa
kultareunaisen kuvakirjan

lähettää perhosen lentoon
kun sinä sen siipiä ihailet

tai pysäyttää lumisateen
kun sinun käsillesi tulee kylmä

niin sinä minut syliin poimisit
kuin metsämansikan hangesta

minä sinut silmilläni lämmittäisin
vain katseella sulattaisin lumen.>

Suljettu ikkuna

Niin kuin lehti liikahtaa
hento oksa vavahtaa
kun tuulen käsi sitä taputtaa

minäkin taas laskeudun
alas sumujen tornista
en putoa mutta vapisen

uni tarttuu puserooni
paukauttaa ikkunan kiinni
ajatukseni virtaavat sinuun.

Lohtu

Minä kirjoitan sinut taas
pois sydämeni reunoilta,
pudotan niihin laaksoihin
joista kerran itkien nousit

ja kuitenkin sinä ponnistat
kiipeät yhä uudestaan ylös asti
aina yhtä varmoin, tukevin jaloin
yhtä vahvoin, vaikka hellin käsin

ja kun tulee yön pimein hetki
etkä näe enää tuttua polkuasi,
minä kannan sinua sydämelläni
hellästi hyräilen, lohtua laulaen.

Sanojen sydämiä

Minä pudotan sinut taas
näille sekaville kirjaimille

piirrän sanoistasi lauseita
kieritän lauseistasi sydämiä


ja minä maalaan hymyistäsi
ikuisesti elävän maisemataulun

askeleistasi teen musiikkia
äänestäsi kauniin onnenlaulun


ja sinä koputat tietämättäsi
kaikkein haurainta kotiovea

liian hiljaa aralla rystyselläsi
minun kuulla äänessäsi vapina

ja nähdä silmistäsi sanoja
joita ikinä et uskalla sanoa.

Hamuillen

Rakkauden rannat
täynnä auringonpalvojia
aallot ilonkiljahduksia

mutta minä kiipeän
kalliolle katsomaan
kun unikuvat palaavat

hyräilen laulunpätkän
ja tavoittelen haavetta
lintuparvessa ohittavaa

hengitystäsi hamuamaan
huultesi tuulta puhaltavaa
kiinni kasvoilleni tavoittamaan.

Putoaminen

Kyynelvirta
laskeutuu
alas rinnettä

ei tiedä hetkeä
kun viimeinen
ja kipein helmi

koskettaa
maan pintaa
hiekkaan uppoaa.>

Mieleni rannoilla

Olen hiljalleen kadottanut
kauniin kuvan sinusta

en näe suloista hahmoasi
vaikka tunnen kosketuksesi

haaveet hiljaa hautautuvat
lehtikasoihin syviin vajoavat

mutta mieleni rannoilla
autioilla, avarilla saarilla

nauran aurinko kasvoillani
kun hypimme kilpaa laiturilla

niin että vesi vaatteille roiskuu
onnen tunne kallioista kaikuu.

Hymysi

Niin hiljaa ja varoen
hymy asettui kasvoillesi

levisi lopulta auringoksi
asettui välkkeeksi silmiisi

kuin lämmin turkki
kietoi minut pehmeyteen

tai suloinen viulunsoitto
vei minut puutarhaan

hukutti minut ruusuihin
huumasi tuoksullaan

valaisi väsyneen aamun
kirkasti harmaan päivän

ja minä kysyin nimeäsi
arvailin sen alkukirjainta

enkä ymmärtänyt yhtään
ettei sillä ole mitään väliä

ja kuitenkin se on kaikki
minkä varassa roikun

mikä nostaa minut syliin
ja silti päästää juoksemaan

vaeltamaan maailmaan
ja kuitenkin niin pian

hymystäsi säteitä poimimaan
siitä valoa ammentamaan.>

Rakkaudeksi

Auringon leikki
häikäisenä hetki
aaltojen retki
sydänten hyväily ja

niiden lämmöt,
sielujen valot
kerääntyvät yhteen
rakkaudeksi.

Rakkauden valaisemat

Se on hiljaa kuin metsä
yön pimeinä hetkinä

ei laula lintu oksallaan
ei narise hileinen kanto

ei rasahda meren jää
yksinäisen vaeltajan alla

ei kuku käki enää kesää
ei linnulla lämmintä pesää

hukun kuuran peittämään
kylmään talvihämärään

on vain autio rantamaja
kuistilla hiipuva ulkovalo

odottaa kahta kulkijaa
sydäntä rakkauden valaisemaa.>

Nostettu

Niin monissa tuulissa
tukka solmuun tuiverrettu
rajusti repien ravisteltu

jäiseen veteen heitetty
pelastusvene pois viety
mutta aina syliin nostettu

vielä hehkuu ihana valo
loistaa pienessä sydämessä
puutarha hennosti tuoksuu.

Poimin valosi

Sydämeni sakaralta
ajatusteni reunalta
kurkistan sinua salaa

kuin viimeinen kirkas
auringinsäde ponnistaen
kiipeää talojen katoille

poimin sinulta hymysi valon
kauniisti loistavat silmäsi ja
opettelen sanojesi sävelen.

Se säde ylettyy hipaisemaan
maan kylmää pintaa ja
hyväilemään märkää lehtimattoa

antaa rakkautensa lämmön
hyvästellä vielä tätä hetkeä
tehdä pesää kohti ensikesää.

Kesähoukutus

Vihreät oksat
tervehtivät minua
rullaverhon rakosesta.
Ne houkuttelevat
pomppimaan ja nauramaan.
Ne keinuvat
kesäisessä tuulessa.
Tule jo ulos, ne hihkuvat.
Minä lupaan tulla.
Minä tulen varmasti.
Kohta minä menen.


07.06.2005

Pieni olen minäkin

Ruohonkorret nousevat
kuivasta maasta.
Sorsat uivat tuolla
pienessä joessa.
Kevyet laineet
liikuttavat vettä.

Pieni olen minäkin,
hauraskin kuin
kukkasen terälehti,
ikuisesti vain aloittelija
omassa elämässäni.

15.06.2005

Katse merelle

Meri ilman aaltoja
olisi vain suuri vesi,
lillumassa hiljaa
laivojen kulkureittinä.

Meri ilman aaltoja
olisi vain äänetön peili,
jonka pinnassa
joutsenet purjehtivat
keholaivoillaan.


Meri ilman aaltoja
olisi vain paikka
seisovan tummana,
syvänä ja tuntemattomana,
maakuopan täytteenä.

Minä ilman Sinua
olisin pysähtynyt,
haavoittunut sydän
vailla elonmerkkiä.

Katson merta
kesämökin rappusilta
ja äkkiä tahdon halata
Sinua ikuisesta ikuiseen
olitpa millainen vain,
milloinkin.
31.5.2005

Juokse mereen

Heitä kengät pois.
Juokse mereen.
Minä tulen perässä.
Aallot laulavat.
Sydämeni leikkii.
Puissa soi suloisuus.
Taivaan sini
on silmiesi värinen.

03.06.2005

Myrsky-yö

Niityllä tuulee.
Teltta huojuu.
Mereltä myrsky lähestyy.
Kukat ryhmissä niiaa
ja kumartaa.
Teltan narut narahtaa.
Joku jossain parahtaa.
Teltta kaatuu.
Mustat pilvet
liittyvät yhteen.
On myrsky-yö.

13.05.2005

Lumpeenkukka

Yksinäinen lumpeenkukka
istuu lehtilautallaan
aallot sitä kuljettaa,
lujaa vauhtia mukanaan.
Pienoinen palelee,
kun vettäkin satelee.

Se ajelehtii tahtomattaan
kohti vierasta rantaa.
Virta vie, kukkaa kantaa.
Tuuli kukkasen lehdet
kiinni voimallaan painaa.

Tulee vastaan kiehuva koski
kukka lehtensä pelosta nosti.
Kukka kaunis siihen hukkuu.
Sen hento tarina tähän loppuu.
Ikuisesti se vedessä nukkuu.

20.05.2005

Surunkestäväksi

Rakenna kotini
kosteuden,
kylmän
ja
tuulenkestäväksi,
lattiat ja seinät
helpostipestäviksi
ja minut
lopultakin vahvemmaksi,
surunkestäväksi.

08.05.2005

Katso vain kaunista

Katso vain sitä,
mikä on kaunista,
mikä saa silmäsi
kirkkaina loistamaan.

Katso, miten kauniita
ovat ihmiset
kevätkadulla vaatteissaan,
kopistelevat kesäkengillään.

Katso, miten meri sulaa
talvivaatteistaan karkaa
ja lähettää aallot
matkaan.

Katso myös itseäsi,
miten hyvä olet,
täydellinen Sinä sinussa,
ihana yllätys, jollekin.


09.05.2005

Rakkaus katseessasi

Silmäsi kimmeltävät
aurinkona edessäni.
Rakkaus katsessasi.
Sinä kannat minua.


11.05.2005

Odotan kesää niin...

Nurmikko on jo lannoitettu.
Kohta se villiintyy kasvamaan.
Odotan kesää niin.
Minä saan taas nauttia
takapihan leppeästä rauhasta
mielikuvissani jopa
pikkulintujen kirkkokuorosta.
Elävät viattomat olennot
puhuvat asiaa.

Hempeä tuuli puhaltelee,
huojuttaa hiljaa kuusen oksia
kuin vapaus keskellä ahdistusta.
Jokin liikuttaa päiviä kesään.
Minussa liikahtaa elämänkellot,
ilonviisarit näyttävät onnea.
Minä odotan kesää niin.>


11.05.2005

Jos sydän hukkuu

Jos sydän hukkuu
surujensaaren rantaan,
pelasta edes jotain
olennaista,
vene, jossa
surulliset ihmiset
voivat matkustaa kotiin.


22.04.2005

Suojele rakkautta

Satoi tai paistoi,
Sinä olet suojani.
Sinä kun olet luojani
turvallisuuden tuojani.

Suojele rakkautta arkaa,
ettei tunne pois karkaa,
että lupaus aina pitää,
syväksi rakkaus itää.
(rukous)


23.04.2005

Hyvä elämä

Onko hyvä elämä
aina ehjä kokonaisuus,
pysyvyyttä ja samanlaisuutta.

Voiko pahasta tulla hyvää.
Voiko pettymys muuttua
suureksi rohkeudeksi.

Onko kohtalo armoton,
kun kerran heittää nurkkaan,
ei päästä sieltä ihmisparkaa pois.

Onko hyvä elämä muualla
vai tässä.
Onko ihminen elämäsä valtija
vaiko virrassa vuotava vene.

Hyvän elämän on oltava tässä,
koska minulle tämä
on ainutkertainen olotila
tässä maailmassa.


01.05.2005

Ilman petosta

Jos olisit tullut
ruusukimppu kädessäsi
ja puku päälläsi,
olisin kysynyt,
oletko kukkakauppias,
imarteletko minua vai yritätkö
tehdä hyvää vaikutusta.
Sinä saavuit tuulitakki päälläsi,
tennistossut jalassasi,
híukset unen jäljeltä pörrössä.
Silloin tiesin, että voin valita.
Tulit luokseni ilman petosta.


02.05.2005

Heikkouden hetkellä

Heikkouden hetkellä
toivon Sinun
näkevän lävitseni.
Olen lasia.

En jaksa kertoa,
miten sydämeen
koskee.
Kerää vain sirpaleet.

03.05.2005

Olet runoni

Sinä olet
pieni runoni,
kun en jaksa
kirjoittaa riviäkään.
Lausun nimeäsi
koko yön.
Tuuli vastaa
ikkunan takana.


15.04.2005

Kun itkettää

Kun itkettää
mutta kyyneleet
karvaina kurkkuun jää,
juokse metsään.

Kuuntele, miten
tuuli itkee valittaa.
Surusi kietoutuu
metsän huminaan.


17.04.2005

Runon maku huulilla

Runon maku huulilla
minussa herää,
usko satuun ja ihmeisiin.
Sisäisessä maailmassani
laulaa kukkasten kuoro.

Minä avaan suuni.
Päästän sanat lentämään.
Valot syttyy ja sammuu
mieleni tunnekerroksessa.

Olen tunteen sisällä.
Se pursuu minusta ulos
ja sanat ovat äkkiä minulle
hetken ajan koko elämä.


18.04.2005

Kohti elämänlaulua

Niin kaunis ajatus ja
samalla sydämen käsirysy

pikkulinnut lentävät
elämäni aavoissa saleissa

ulos ja sisään
avoimista ikkunoista.


Ja kun tulee ilta
on pakko sulkea portit

syötän pikkuiseni
parhailla siemenillä

annan suloisen sylihetken
ajatusten auringon.


Ei muistella enää
kun lensit seinää päin

tai ajatella korkeaa kattoa
jossa ei ole yhtään ikkunaa

rystynen puristuu nyrkkiin
suojelee rakkautta sisällään.


Ojentuu sormet silittämään
sanat kantamaan rotkon yli

sydän pumppaa virtaa
joka kuljettaa mukanaan

sinne missä tuuli soittaa
elämänlaulua niin ihanaa.

Kohtaaminen

Silmäsi minuun laskit
nenänpäätäni hipaisit

hymylläsi hyväilit
katseellasi suukotit

piponi suoristit
huivistani nykäisit

sanoit jotain ja
iloisesti naurahdit

käteni viluiset lämmitit
niihin lämpösi puhalsit

sydämeni syvyyksissä
osan itseäsi kohtasit.

Sydän kesälle

Punakeltaisten lehtien
hehkua ihaillen

kesän rakkaani
nyt hyvästelen

itkien kuvittelen
näyn niin suloisen

kedon tuoksuineen
kirjavine perhosineen

vielä vihreitä lehtiä
kaihoten katselen

nurmea itkien hyväilen
sen pintaa tunnustellen

hiekalla kävelen
askeleet rapisten

sydämen rakkauden
siihen kengällä piirtäen.

Säteet

suoraan sydämeen
ohi tuulien ja tuiskujen
yli huurteisten saarien

meren pinnalla valojen
tanssilava kirkkauden
peilaa jokaisen pyörähdyksen

katson yli luodon ja muistan
miten hiljaa kohtasi katseet
kun pinnalla veden ui joutsenet

miten valaistui koko kansi
kun sydämessä jokin tanssi
se oli haaveen sininen valssi.

Kesäpäivän kosketus

Se valaisee sydämen
kaikki hämärät huoneet
vetää verhot syrjään
avaa ikkunat puutarhaan

se tomuttaa likaiset matot
pesee eteisestä kurajäljet
pehmustaa kaikuvan kellarin
ripustaa seinille uudet taulut

kutoo kirkkaat räsymatot
silittää kukkaliinan pöydälle
petaa petiin pumpulilakanat
rakentaa kaiteet portaisiin

se liplattaa lempeästi
laulaa laiturin ympärillä
piirtää veteen kirkkaita tähtiä
ihailee lumpeenkukan keltaa.

Vahva pohja

Kuljen vuorilla
joita tuuli huojuttaa

ja kuitenkaan en tiedä
paikkaa vakaampaa.

Unihymy

Niin minä nöyrästi vaieten
sulkeuduin matalaan majaani

suljin perhosensiipiverhoni
heitin sivuun orvokkipeittoni

nukahdin keinuntaan sydänlaivani
unen läpi tunsin lämpimän kätesi

uneksin sen hellästi ympärilleni
muutin asumaan kämmenviivoihisi

ja sinä jäit puhumaan sydämelleni
ja minä ikuisesti hyväilen sinua hymylläni.

Kesän kaikuja

Kesä tuli tervehtimään
ojensi lämpöisen kätensä
ja siihen iloiten tartuin
lujaa puristin ja hymyilin.>

Sydämeni laulu

Liplattaa järven pinta
pienet kalat polskivat
kaislikossa pyörteitä

vesi niin läpinäkyvää
puhdasta ja raikasta
hiekka hienoa vaaleata

sydämessäni soi sininen laulu
aaltoina luokseni ajelehtinut
sydämestäni siihen valoa vuotanut

kirkkain silmin sävelletty
lintujen hennoin siivin liidätetty
aavalta usvalta unelmiini uitettu.

Kaukana

Kuin viluinen lehti
liikahtaa tuulessa

sydämeni syrjällä
laulaa unelmieni lintu

eksyyneenä kauas
ja silti tien löytäen.
>

Olet runoni

Lämpimät läikähdykset
valona pimeyteen
peittona paleleviin uniini

silmiesi pilke kaikkialla
hoitona itkuisilla kasvoillani
puhdistuksena risuisilla teilläni

ja nyt en löydäkään jalanjälkiäsi
en tunne helliä käsiäsi
näe kesää puhuvia silmiäsi

mutta sinä olet runoni
tyhjällä näppäimistölläni
sävel äänettömällä laulullani.>

Jokesi

Silmissäsi sateen varjot
poskillasi kuivunut joki
ihollasi elämän viivat
huulillasi rakkauden jano

ja kuinka minä kaipaankaan
jokesi rantaa vaeltaa
kasvojasi koskettaa
ja vettä sinulle ojentaa.>

Löytö

Lähden löytämään
tämänpäiväisen
kauneusannokseni

otan silmilleni
kesäiset onnenlasini
hymyillen kuljen

kiinni nappaan
sydämeen hengitän
hetken pysäytän.

Kerro minulle

Kerro minulle
sydämesi muurista
sen rakosista kurkistavista
kuivista heinänkorista

hehkuvista ruusuista
niiden tuoksusta
vasten kylmää ja kovaa
röpelöistä kivimuuria.

Kerro siitä ajasta
kun minä niiden tuoksussa
istuin sinun kainalossa
suurten puiden suojassa.

Kaipuun kipu

Salaisuus verhonani
unieni takana satama
pieni vajani kallioluodolla

mereltä raikkaasti tuulee
puhdistaa tunkkaista ilmaa
liikuttaa tunteiden aavoja

kaipuun kömpelö käsi
hiljaa olkapäätäni koskettaa
siihen sormilla jotain raapustaa

ja minä tartun siihen
puristan sormenjälkeni
karistan kaipuun kivun.

Silmiesi kuiskaus

Sinun sinisten silmiesi
hiljainen kuiskaus
kuin ohi liitävä pikkulintu

sirkuttaa käsittämättömiä
vierasta kieltä minulle
on hetkessä kaukana poissa

liitää sinitaivaan pilvissä
liittyy samanlaisten joukkoon
rohkein siivin lentää pois

ja se on minulle tänään
näkymätön kesämaisema
vielä astumaton polku

vanha talo metsän reunassa
jonka narisevalle ovelle en uskalla
enää iltamyöhään koputtaa

kukka, jonka kasvun kohinaa
en edes jaksa yrittää kuulla
se on hetki joka hukkuu hetkiin

se on kuin arka henkäys
jota et uskalla päästää irti
antaa silmiäni tavoittaa.

Päätös

Mieleni laineet
pärskyvät pyörteet
kohti rantaa
villeinä syöksyvät

suuri on meri
ja vahva sen valta
tukeva sen päätös
kipeä sen syvyys

sydämeni pirtää
sinusta kuvaa
veden pintaan
aurinko maalaa

tuuli liikuttaa
kuvasi hajottaa
värit häivyttää
vain musta meri jää.
>

Sydämensä korokkeella

Kuinka monta runoa
pitää kirjoittaa
ennen kuin uskaltaa
sen ääneen sanoa

mielen uumenia
penkoa ja ravistella
pestä ja kuivata
silittää ja päälle laittaa

liidellä juhlasaleissa
prinsessana kukkamekossa
vanhoissa saappaissa
ja uskoa vielä olevansa

se nuori nainen ihana
se yksi ja ainoa maailmassa
sydämen valloittaja
seistä sydämensä korokkeella.

Sydämeni hymy

Kyynelsilmin mä kuiskasin
nyt ilonhetken löysin

sen sydämeeni talletin
sinulle hymyni lahjoitin

kättäsi hellästi puristin
kauneuden tunnistin

menneet hetkeksi unohdin
polkua iloissani säntäsin

marjat koriini nappasin
sinun sydämesi kohtasin.

Aavistus

Takaa kaislaverhon,
lahdista ja luodoista

aavalta ja poukamasta
rannoilta ja rantakiviltä

venevajoista ja taloista
meren aaltojen harjoilta

tyrskyistä ja putouksista
kannoin ajatusta sinusta.

Kuun valossa sousin
niskassa valon tunsin

aavoilta ajautui aavistus
lämmöstäsi lohdutus.

Sydämen tie

Sydämeni salainen kärrytie
kulkee halki tuulisen rannan
yli sortuvan sillan, surujen saareen
päätä huimaavan tien kaarteen
ohi rikkinäisen sillankaiteen

missä pieni lampi valoaan loistaa
kutsuu minut rantaan kahlaamaan
laittamaan taas jalat tulevasti pohjaan
että oppisin taas onnesta nauramaan
jokaikistä kukkasta tarkastelemaan

kuin pikku tyttö pihalla kikattamaan
ja lintujen kanssa kesää laulamaan
puiden juurissa kaksin käsin roikkumaan
kun nurkat natisee, alkaa tuulemaan
heinän korsi hiuksissani tanssimaan.

Sydämen matka

Ei näillä jaloilla
oteta pitkiä askeleita
eikä kiivetä puihin

ja kuitenkin
sinua kohti hyppelen
juoksen vastaan

ja odottaessa
nousen korkealla
kurotan käsiäsi kohti

kiipeän kivelle, että
näen sinut hyvin
syliisi turvaan heittäydyn.

Portti sydämeen

Sydänportti,
ajatusten kultaa
sinulle avautuu

kun kaunis
pieni ajatus
siihen nojautuu.>