tiistai 14. syyskuuta 2010

Unihymy

Niin minä nöyrästi vaieten
sulkeuduin matalaan majaani

suljin perhosensiipiverhoni

heitin sivuun orvokkipeittoni

nukahdin keinuntaan sydänlaivani

unen läpi tunsin lämpimän kätesi

uneksin sen hellästi ympärilleni

muutin asumaan kämmenviivoihisi

ja sinä jäit puhumaan sydämelleni

ja minä ikuisesti hyväilen sinua hymylläni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti