Tunnetta vastaan

Tunnen kuinka suloiset silmäsi
lepäävät hellän hetken ihollani

kuin kevään hento ensi säde
tunnustelee varoen nurmea

lämmittää nuutunutta maata
herättää hiljalleen henkiin

hakien kesän hyväilevää lämpöä
kylmiin tummiin syyspäiviin

etsien kättä paleleviin käsiisi
valoa mustuvaan mieleesi

ja puhaltaen huurteisen joen pinnalle
jäät sulattavan henkäyksen

huomaten joen takaa lehahtavan
palelevan pikkulintuparven

tai kysyen kuinka kukaan uskaltaa
taistella talven valtaa vastaan

kerätä voimat ja luopua rakkaastaan
syntyä uudestaan tunnetta vastaan.