torstai 4. marraskuuta 2010

Sanojen sydämiä

Minä pudotan sinut taas
näille sekaville kirjaimille

piirrän sanoistasi lauseita

kieritän lauseistasi sydämiä


ja minä maalaan hymyistäsi

ikuisesti elävän maisemataulun

askeleistasi teen musiikkia

äänestäsi kauniin onnenlaulun


ja sinä koputat tietämättäsi

kaikkein haurainta kotiovea

liian hiljaa aralla rystyselläsi

minun kuulla äänessäsi vapina

ja nähdä silmistäsi sanoja

joita ikinä et uskalla sanoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti