Poimin valosi

Sydämeni sakaralta
ajatusteni reunalta
kurkistan sinua salaa

kuin viimeinen kirkas
auringinsäde ponnistaen
kiipeää talojen katoille

poimin sinulta hymysi valon
kauniisti loistavat silmäsi ja
opettelen sanojesi sävelen.

Se säde ylettyy hipaisemaan
maan kylmää pintaa ja
hyväilemään märkää lehtimattoa

antaa rakkautensa lämmön
hyvästellä vielä tätä hetkeä
tehdä pesää kohti ensikesää.