Rakkauden valaisemat
Se on hiljaa kuin metsäyön pimeinä hetkinä
ei laula lintu oksallaan
ei narise hileinen kanto
ei rasahda meren jää
yksinäisen vaeltajan alla
ei kuku käki enää kesää
ei linnulla lämmintä pesää
hukun kuuran peittämään
kylmään talvihämärään
on vain autio rantamaja
kuistilla hiipuva ulkovalo
odottaa kahta kulkijaa
sydäntä rakkauden valaisemaa.>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti