hiljaa aukeaa
aurinko kylvettää
harmaata huonetta
valonsäde silittää
silein sormin
suoristaa sametiksi
sydämen rypyt
tuulen lempeät sanat
avaavat ilon hanat
mielen liikkeet
kieppuvat kärrynpyöriä
kuin silloin lapsena
ajelevat karusellissa
huumaantuneena
vapauden tunteesta
tukka liehuen sekaisena
kikattaen ilman aihetta
hangella jo hennosti vihertää
sen alla kun on uutta elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti