Silmäsi minuun laskit
nenänpäätäni hipaisit
hymylläsi hyväilit
katseellasi suukotit
piponi suoristit
huivistani nykäisit
sanoit jotain ja
iloisesti naurahdit
käteni viluiset lämmitit
niihin lämpösi puhalsit
sydämeni syvyyksissä
osan itseäsi kohtasit.
Punakeltaisten lehtien
hehkua ihaillen
kesän rakkaani
nyt hyvästelen
itkien kuvittelen
näyn niin suloisen
kedon tuoksuineen
kirjavine perhosineen
vielä vihreitä lehtiä
kaihoten katselen
nurmea itkien hyväilen
sen pintaa tunnustellen
hiekalla kävelen
askeleet rapisten
sydämen rakkauden
siihen kengällä piirtäen.
suoraan sydämeen
ohi tuulien ja tuiskujen
yli huurteisten saarien
meren pinnalla valojen
tanssilava kirkkauden
peilaa jokaisen pyörähdyksen
katson yli luodon ja muistan
miten hiljaa kohtasi katseet
kun pinnalla veden ui joutsenet
miten valaistui koko kansi
kun sydämessä jokin tanssi
se oli haaveen sininen valssi.
Se valaisee sydämen
kaikki hämärät huoneet
vetää verhot syrjään
avaa ikkunat puutarhaan
se tomuttaa likaiset matot
pesee eteisestä kurajäljet
pehmustaa kaikuvan kellarin
ripustaa seinille uudet taulut
kutoo kirkkaat räsymatot
silittää kukkaliinan pöydälle
petaa petiin pumpulilakanat
rakentaa kaiteet portaisiin
se liplattaa lempeästi
laulaa laiturin ympärillä
piirtää veteen kirkkaita tähtiä
ihailee lumpeenkukan keltaa.
Kuljen vuorilla
joita tuuli huojuttaa
ja kuitenkaan en tiedä
paikkaa vakaampaa.
